Musta Madonna
(säv. Antti Kuosmanen san.Juho Rintarunsala)
Hän kävelee puutarhassaan
läpikäyden surutyötään
säteet auringon, loiste kukkien
eivät valaise pitkää yötään
Terälehdet ruusun putoaa
Kun helmansa sitä koskettaa
eikä taivaanranta vieläkään
lupaa aamuaan
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA ELÄMÄÄNSÄ YMPÄRÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA KOHTALONSA SINETÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
Hän kävelee puutarhassaan
läpikäyden menneisyyttään
monet pelkäävät hänen rakkauttaan
sekä karttavat ystävyyttään
Terälehdet ruusun putoaa
kun helmansa sitä koskettaa
eikä taivaanranta vieläkään
lupaa aamuaan
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA ELÄMÄÄNSÄ YMPÄRÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA KOHTALONSA SINETÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
He jotka kulkivat hänen seurassaan
palanneet eivät milloinkaan
He ovat vangittuna tarinaan
Mustasta Madonnasta kertovaan
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA ELÄMÄÄNSÄ YMPÄRÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA KOHTALONSA SINETÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
(säv. Antti Kuosmanen san.Juho Rintarunsala)
Hän kävelee puutarhassaan
läpikäyden surutyötään
säteet auringon, loiste kukkien
eivät valaise pitkää yötään
Terälehdet ruusun putoaa
Kun helmansa sitä koskettaa
eikä taivaanranta vieläkään
lupaa aamuaan
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA ELÄMÄÄNSÄ YMPÄRÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA KOHTALONSA SINETÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
Hän kävelee puutarhassaan
läpikäyden menneisyyttään
monet pelkäävät hänen rakkauttaan
sekä karttavat ystävyyttään
Terälehdet ruusun putoaa
kun helmansa sitä koskettaa
eikä taivaanranta vieläkään
lupaa aamuaan
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA ELÄMÄÄNSÄ YMPÄRÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA KOHTALONSA SINETÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
He jotka kulkivat hänen seurassaan
palanneet eivät milloinkaan
He ovat vangittuna tarinaan
Mustasta Madonnasta kertovaan
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA ELÄMÄÄNSÄ YMPÄRÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
SURUHUNTUUN VERHOAA
HÄN KAUNEUTENSA KALPEAN
JA KOHTALONSA SINETÖI
AURA MUSTAN MADONNAN
TALVIUNTA
(säv. Antti Kuosmanen san. Juho Rintarunsala)
Sisään astui suru
läpi varmuusketjujen
tuoden tuulet tuonen
vieden rakkauden
Kirjeesi postiluukusta
olit yöllä työntänyt
Sitä luen ja aloitan
tämän surutyön mä nyt
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
ROUDAN KAJO KASVOILLAAN
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
UUSI KEVÄT TOIVEISSAAN
Päivä silti nousee
käskee ulos lähtemään
tarvii tehtaan koneet
taas mua vieressään
Ikävöin kahvitunnilla
silmänurkkaan kyyneleen
kun eilistä ei saa takaisin
on luotettava huomiseen
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
ROUDAN KAJO KASVOILLAAN
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
UUSI KEVÄT TOIVEISSAAN
Kenen hahmossa saapuu kevät
sitä tiedä en
Koska päivät säteilevät
nimeen rakkauden?
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
ROUDAN KAJO KASVOILLAAN
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
UUSI KEVÄT TOIVEISSAAN
(säv. Antti Kuosmanen san. Juho Rintarunsala)
Sisään astui suru
läpi varmuusketjujen
tuoden tuulet tuonen
vieden rakkauden
Kirjeesi postiluukusta
olit yöllä työntänyt
Sitä luen ja aloitan
tämän surutyön mä nyt
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
ROUDAN KAJO KASVOILLAAN
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
UUSI KEVÄT TOIVEISSAAN
Päivä silti nousee
käskee ulos lähtemään
tarvii tehtaan koneet
taas mua vieressään
Ikävöin kahvitunnilla
silmänurkkaan kyyneleen
kun eilistä ei saa takaisin
on luotettava huomiseen
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
ROUDAN KAJO KASVOILLAAN
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
UUSI KEVÄT TOIVEISSAAN
Kenen hahmossa saapuu kevät
sitä tiedä en
Koska päivät säteilevät
nimeen rakkauden?
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
ROUDAN KAJO KASVOILLAAN
LEHTIIN KELTAISIIN
PEITTYY RAKKAUS
TALVIUNTA NUKKUMAAN
UUSI KEVÄT TOIVEISSAAN
Lilja
(säv. Antti Kuosmanen san. Juho Rintarunsala)
Kaivosta noussut
ikkunasi alla
luista kannelta soittaa
Tahtoo sinut
öiseen tanssiin
ja sielusi omakseen voittaa
Pellot lepää
peittonaan usva
metsät huokaa ikävää
Tyhjin silmin
kaikkeus katsoo
kun ovesi lukko helähtää
AVAAT PORTIT SYDÄMEESI
NOUDATTAEN VALAA
ANNAT YÖN SUUDELLA
ETKÄ ENÄÄ PALAA
AVAAT PORTIT SYDÄMEESI
NOUDATTAEN VALAA
ANNAT YÖN SUUDELLA
ETKÄ ENÄÄ PALAA
MILLOINKAAN
Lakastuneen Liljan
vuoteeltas löytää
sulhasesi maallinen
Kirkonmenot
järjestetään
saattamina kyynelten
Pellot lepää
peittonaan usva
metsät huokaa ikävää
Tyhjin silmin
kaikkeus katsoo
kun ovesi lukko helähtää
AVAAT PORTIT SYDÄMEESI
NOUDATTAEN VALAA
ANNAT YÖN SUUDELLA
ETKÄ ENÄÄ PALAA
AVAAT PORTIT SYDÄMEESI
NOUDATTAEN VALAA
ANNAT YÖN SUUDELLA
ETKÄ ENÄÄ PALAA
MILLOINKAAN
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)